keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Lemmenrunon sulle annan, pöllöpostitse lähetän [Der kleine Vampir, K7]

Author: Culliina
Fandom: Der kleine Vampir/ HP -crossover
Pairing: Lumpi von Schlotterstein/ Draco Malfoy
Genre: fluffy, angst, ehkä hitusen huumoria, 2½ raapale
General: K7
Warnings: -
Disclaimer: Der kleine Vampir -sarja kuuluu kirjailija Angela Sommer-Bodenburgille, Potter -maailma Rowlingille. En saa tästä rahallista korvausta.
Summary: Maailman nallekarkkeja ei oltu jaettu tasan, siitä oli osoituksena jo Lumpin välitön paha olo niitä syödessä.
A/N: Osallistuu haasteeseen Sadan sanan kuukausi.

Lemmenrunon sulle annan, pöllöpostitse lähetän

Kuin tähenlento taivaan kannta
valaisit maailmani.
Kun ei ole aurikoa ei kuutta
alkkaa pimeys otaa valtaa.
Sinä tullit, ei muuta.
Sytyi sydämmeni jälleen eloon.


Lumpi katsoi luomustaan ylpeänä. Niin monta loppuun palanutta kynttilää, niin monta rutistettua runonpätkää – ja nyt hän oli saanut sen valmiiksi. Kulunut, punainen samettinauha kietoutui kauniisti jäykällä käsiallalla kirjoitetun runon päälle ja kääri sen pieneksi putkeksi, viimeisteli luomuksen. Kohta se jo liitäisi taivaalla tähtikannen alla. Lumpista oli hassua, kuinka pöllöt muka osasivat viedä kirjeitä, mutta mikäs siinä. Runokäärön päälle hän kirjoitti vielä saajan nimen ja osoitteen: Draco Malfoy, Malfoyn kartarno.

Aina Saksasta Englantiin, meren ylitse, kiitäisi hänen rakkautensa. Vain sopiva pöllö enää tarvittiin,  ainoastaan paras kelpaisi hänen rakkaalleen. Onnensa kukkuloilla Lumpi kipusi ulos hautakammiosta tähyilläkseen noita viisaita lintuja alla tähtitaivaan.

~*~*~

Vampyyrin sielu kuolee kuolevaisuuden mukana. Ilmeisesti rakkus, onni ja hyvännäköiset miehet olivat tarkoitettu sielullisille. Jäljellä oli vain toivon terävät siivet haavoittamassa kaikkia, jotka uskoivat itsensä sen petollisiin pyörteisiin. Draco Malfoy ei ollut vastannut. Olisipa hän ollut seksikäs amerikkalainen vampyyri, kuten Edward Cullen, eikä tälläinen syntinen eurooppalainen demoni! Maailman nallekarkkeja ei oltu jaettu tasan, siitä oli osoituksena jo Lumpin välitön paha olo niitä syödessä.

Ainakaan vika ei voinut olla runossa, olihan itse William Shakespeare Lumpia runoilemaan opettanut. Mutta entä jos Dracsunen ei pystyisikään rakastamaan vuosien kuluttamaa vampyyrinuorukaista? Ei hän toki sitä runoon kirjoittanut ollut, mutta ehkä se oli jokin velhojen juttu.

~*~*~

Taivas loisti kirkkaana tähtien luodessa tien sen valloittajalle. Kaiken muun oli Lumpi kuolemassaan saanut, paitsi rakkauden. Ehkä se oli elävien juttu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti