Lemmenrunon sulle annan, pöllöpostitse lähetän [Der kleine Vampir, K7]

Author: Culliina
Fandom: Der kleine Vampir/ HP -crossover
Pairing: Lumpi von Schlotterstein/ Draco Malfoy
Genre: fluffy, angst, ehkä hitusen huumoria, 2½ raapale
General: K7
Warnings: -
Disclaimer: Der kleine Vampir -sarja kuuluu kirjailija Angela Sommer-Bodenburgille, Potter -maailma Rowlingille. En saa tästä rahallista korvausta.
Summary: Maailman nallekarkkeja ei oltu jaettu tasan, siitä oli osoituksena jo Lumpin välitön paha olo niitä syödessä.
A/N: Osallistuu haasteeseen Sadan sanan kuukausi.

Lemmenrunon sulle annan, pöllöpostitse lähetän

Kuin tähenlento taivaan kannta
valaisit maailmani.
Kun ei ole aurikoa ei kuutta
alkkaa pimeys otaa valtaa.
Sinä tullit, ei muuta.
Sytyi sydämmeni jälleen eloon.

Lumpi katsoi luomustaan ylpeänä. Niin monta loppuun palanutta kynttilää, niin monta rutistettua runonpätkää – ja nyt hän oli saanut sen valmiiksi. Kulunut, punainen samettinauha kietoutui kauniisti jäykällä käsiallalla kirjoitetun runon päälle ja kääri sen pieneksi putkeksi, viimeisteli luomuksen. Kohta se jo liitäisi taivaalla tähtikannen alla. Lumpista oli hassua, kuinka pöllöt muka osasivat viedä kirjeitä, mutta mikäs siinä. Runokäärön päälle hän kirjoitti vielä saajan nimen ja osoitteen: Draco Malfoy, Malfoyn kartarno.

Aina Saksasta Englantiin, meren ylitse, kiitäisi hänen rakkautensa. Vain sopiva pöllö enää tarvittiin,  ainoastaan paras kelpaisi hänen rakkaalleen. Onnensa kukkuloilla Lumpi kipusi ulos hautakammiosta tähyilläkseen noita viisaita lintuja alla tähtitaivaan.

~*~*~

Vampyyrin sielu kuolee kuolevaisuuden mukana. Ilmeisesti rakkus, onni ja hyvännäköiset miehet olivat tarkoitettu sielullisille. Jäljellä oli vain toivon terävät siivet haavoittamassa kaikkia, jotka uskoivat itsensä sen petollisiin pyörteisiin. Draco Malfoy ei ollut vastannut. Olisipa hän ollut seksikäs amerikkalainen vampyyri, kuten Edward Cullen, eikä tälläinen syntinen eurooppalainen demoni! Maailman nallekarkkeja ei oltu jaettu tasan, siitä oli osoituksena jo Lumpin välitön paha olo niitä syödessä.

Ainakaan vika ei voinut olla runossa, olihan itse William Shakespeare Lumpia runoilemaan opettanut. Mutta entä jos Dracsunen ei pystyisikään rakastamaan vuosien kuluttamaa vampyyrinuorukaista? Ei hän toki sitä runoon kirjoittanut ollut, mutta ehkä se oli jokin velhojen juttu.

~*~*~

Taivas loisti kirkkaana tähtien luodessa tien sen valloittajalle. Kaiken muun oli Lumpi kuolemassaan saanut, paitsi rakkauden. Ehkä se oli elävien juttu.

Uusi ulkoasu

Heissulivei, Vampetin päiväkirja on uudistunut! Toivottavasti pidätte uudesta ulkoasusta, minusta se on edellistä toimivampi :) Runosta kiitos J.R.R. Tolkienille.

Fairy tale [S, originaali]

Author: culliina
Fandom: originaali
Language: English
Genre: mystery, ficlet
General: S
Warnings: -
Disclaimer: teksti on minun, samoin vihreet.
Summary: I was already living in the real world's fairy tale.
A/N: Tahdoinpa koettaa välillä tätä genreä, aiemmin en ole sitä varsinaisesti kirjoittanut. Osallistuu Neliapila-haasteeseen (paritukseton).

Fairy tale

When I woke up I felt something had changed. I heard the wind singing by forgotten words, whispering secrets. I felt like I was living in history, in a time before the human being. Everything was closer than ever, it felt like I was a part of this world. Although I had been there... how long? I couldn't say. There was only me and the world, no time, no hungry, nothing else. Still, it felt like there's everything.

I opened my eyes. The stars twinkled in the sky, they were more beautiful than I remembered. I only watched them and my heart filled up with happiness. Some clouds were swimming there – in the endless sea of the space.

I stood up and looked at the East. I saw horses running wild on a prairie. It was winter time out there and thousands of snowflakes shone by returning light of the stars.

I turned around and watched the West. There I saw snowy and icy mountains. In the background there was a sea where dolphins were playing.

Next I looked at the South. A big elephant was drinking in the river, its friends were waiting for him in the jungle. I could smell flowers and feel delicious fruits on my tonuage.

When I looked at the North, I saw my life. It was sitting inside huge icecube, hiding behind transparent walls. Its eyes were closed and it cried because of mother worlds cruelty. It was minding its own businesses without careing anothers. It wasn't the only one icecube there.

The saw froze me. And I understood. I wasn't traveled in time or space. I was already living in the real world's fairy tale.