Herätessä aamuun [Veren vangit, K7]

Author: culliina
Fandom: Veren vangit (Interview with the Vampire)
Pairing: Lestat/ taiteilija
Genre: raapale (verba 250)
General: K7
Warnings: -
Disclaimer: Veren vangit henkilöineen kuuluu kirjailija Anne Ricelle enkä saa tästä rahallista korvausta.
A/N: Ääh, tekisi mieli laittaa näitä OTP Multiloveen, mutten uskalla. En taida koskaan saada ks. haastetta tehtyä juuri koska pelkään löytäväni vielä jonkun vähän mehukkaamman pairingin... huoh! Liian monia hurmaavia henkilöhahmoja ja niin vähän aikaa.

Herätessä aamuun

Syksy loisti ikkunasta. Kuoleman haju leijui sisään avoimista parvekkeen ovista ja krysanteemit kukkivat maljakossaan. Länteen katsoessaan tunsi kylpevänsä auringon punaisessa veressä, mutta idässä odotti kuoleman yö.

Elämä alkoi olla kaikonnut kadulta ja sen irvikuvat, surkeat ilveilijät, olivat vallanneet lavan. Teeskennelty, muka niin täyteläisenä helisevä nauru helisi naisten huulilta heidän mielistellessään rikkaita kumppaneitaan matkalla illan rientoihin. Pikkuvarkaat kulkivat rikkaiden joukossa, ajurit ohjasivat hevosiaan ja näyttämöt täyttyivät katseista, oli sitten kyseessä ooppera tai teatteri. Kuolema hiipi lähemmäs hetki hetkeltä kaikkien tiettävissä ja  kaikkien sivuuttamana; en minä, en vielä. Olenhan niin hyvä.

Sen kaiken nimetön taiteilija näki. Hän seisoi verhojen kätköissä lähes kuolleena, odottaen uutta elämäänsä ja sen tuomaa tuskaa. Hän valitsi kärsivän kohtalon onnellisen sijaan, hän tahtoi ennemmin nähdä kuin elää siinä kaikessa, mitä ennen rakasti ollen todellinen hirviö. Hän ei tahtonut olla tyytyväinen sika.

Kauniin lapsen, Claudian, kuten Lestat oli kaunottaren nimennyt, kasvot ilmestyivät hänen mieleensä hämärän ihmismuistin piirtämänä. Toisaalta ei hän antaisi kohtaloaan kenelle tahansa. Toisaalta hän ei ymmärtänyt julmuutta, ei vielä täysin pystynyt näkemään sen kauneutta. Sen Lestat oli hänelle luvannut näyttää. Hyvyys, sielu, onnellisuus ja inhimillisyys vaihdettiin kuolemaan, tuskaan ja ikuisuuteen. Kelpo vaihtokauppa.

Lestatin arkun kansi narahti ja uusi kuolematon kääntyi hymy huulillaan ja odotusta kylmän kauniissa silmissään katsomaan rakastajaansa. Tänä yönä ikuisuus alkoi.

Yön hinta [Veren vangit, K13]

Author: culliina
Fandom: Veren vangit (Interview with the Vampire)
Pairing: Celeste/ Claudia,
Genre: raapale (verba 300)
General: K13
Warnings: pedofilia
Disclaimer: Veren vangit henkilöineen kuuluu kirjailija Anne Ricelle enkä saa tästä rahallista korvausta.
A/N: Osallistuu OTP Multiloveen femmenä ja Femme kymppiin.

Yön hinta

Nukke! Niin Louis tätä nimitti, tätä uskomattoman kaunista ja tuskaisaa viettelijää. Pelkkä nukke, nukke jolla saattoi leikkiä ja hylätä leikin käydessä tylsäksi. Sitä Claudia todella oli, mutta myös paljon enemmän, sen Celeste näki. Tytön silmistä paistoi kylmyys ja etäisyys, luodin kestävä itsekontrolli kaikissa teoissa ja tilanteissa, kyky valita objektiivisesti itselle paras vaihtoehto. Tähän asti se oli ollut Louis, Louis aikuisen vartalossaan ja rahoissaan, helppo Louis, jonka mieli oli yhtä herkkä kuin päivänkakkara. Nyt Celeste näki tämän olemuksesta ja liikkeistä muutoksen alkaneen. Kaunis pikku nukke oli löytänyt muita kaltaisiaan, muita tyhjiä naamioita huolehtimaan itsestään.

Olihan Louis ulkoisesti kaunis, mutta ei tästä vampyyriksi ollut. Hän oli uhka, heikko ja haavoittuvainen. Päivänkakkaransa sopukoissa tämä saattoi hautoa kostoa, tuhota kaiken sen näennäisen rauhan, joka kuolemattomien keskuudessa vallitsi. Claudialle päivänkakkaran herkkyys merkitsi epävakautta, alituista uhkaa ja pelkoa romahduksesta. Tämän tuli rauhoitella ja hoivata, pitää kukka tyytyväisenä. Mutta Celesten seurassa nukke saisi olla rauhassa. Tai ainakin niin rauhassa kuin yön lapsi milloinkaan saattoi olla. Celesten seurassa tämä ei olisi pelkkä taapero, hän tekisi tästä naisen opetuksillaan ja vampyyrin seurallaan. Celesten seurassa nukesta tulisi varmin mahdollinen suoja ja ase mitä saattoi olla.

Oli muutakin. Vampyyri ei kyennyt saamaan lasta ja vaikka Celestellä lapsi olisi aikoinaan ollutkin, tästä olisi jo tullut kuoleman oma. Mutta lapsi, joka saattoi samalla olla rikkumaton nukke, orja ja kyltymätön rakastaja - sitä ei ihmisten keskuudesta saanut. ei edes Denis pystynyt tyydyttämään Armandia ja hän sentään oli  vuosia palvellut vampyyreja herransa viitan suojista. Joitain asioita ei voinut vain oppia.

Celeste tarttui nukkensa kainaloista ja nosti tämän syliinsä. Matka arkulle kesti vain muutaman sekunnin. Kaiken aikaa Claudian kirkkaat silmät tuijottivat hänen kasvojaan tutkimattomina. Tämä yö ei ollut poikkeus muihin, tänäkään yönä ei tunne sumentanut tiedonjanoisen lapsen harkintakykyä. Celeste oli selvästi päivänkakkaraa tehokkaampi kumppani, olkoonkin että kumppanuus maksoi pienen tytön neitsyyden. Kuolemaa ei mitata rahassa, sen Claudia tuona yönä oppi.