maanantai 7. toukokuuta 2012

Häävalssi aalloissa meren [S, Potter]

Author: culliina
Fandom: Potter
Pairing: Luna Lovekiva/ Marietta Edgecombe
Genre: romance, tuplaraapale
General: S
Warnings: -
Disclaimer: Harry Potter -sarja henkilöhahmoineen kuuluu J.K.Rowlingille enkä saa tästä rahallista korvausta.
A/N: Hmm, tämä on toinen kertani ikinä, kun kirjoitan mitään tällä fandomilla Hymyilee leveästi Edellinen ei kovin hyvin sujunut, mutta tässä koin onnistuneeni. Kiitos Wotin, löysin jälleen rakkauteni tuohon ah niin kliseiseen ja kulutettuun fandomiin ♥ Fandomin lisäksi pairing-systeemi oli minulle varsin outo, kirjoitan erittäin harvoin muuta kuin slashia Pyörittää silmiään Osallistuu haasteisiin Neliapila (femme), Femme10 ja WoT4.

Häävalssi aalloissa meren


Kaksi tyrskyn vaaleaa olentoa, sulautuneet yhteen, käsi kädessä. Pitsiä ja alushameita, toinen toistaan upeampia kerroksia merta itseään heihin kietoutuneena. Kullalla ja kuparilla viimeisteltyinä he siinä seisoivat, keskellä merta.

Metallinkova side heitä yhdisti, rakkaus lukitsi, lupaus vahvisti. Lupaus onnesta ja rakkaudesta, ikuisesta yhteydestä, joka vuosien mittaan ei kuihtuisi ja kypristyisi, vaan hehkeäisi yhä kauniimpaan loistoon. Sillä kultainen ei ollut sen sydän, vaan jotain paljon kauniinpaa. Siniset aallot ja laskevan auringon puna sen värjäsivät, saivat loistamaan sateenkaaren väreissä. Ei tarvittu pikaliimaa, ei glitteriä, ei taikasanoja, pelkkä tunne oli kyllin vahva vetämään nuo kaksi palasta yhteen, ylle meren, ja luomaan kokonaisuuden.

Rakkaudesta alkoi tanssi, halusta elää, joustaa, kulkea samaan suuntaan käsi kädessä, mutta silti eri tavalla. Toinen astui tuonne, toinen hypähti sirosti piruetin vastakkaiseen suuntaan, mutta side pysyi ja vahvistui entisestään. Ei ollut väärää askelta, ei virheellistä kuviota. Oli kuin he olisivat koko elämänsä olleet tanssitunneilla, valmistautuneet tositilanteeseen. Nyt oli tuo tilanne koittanut, oli häävalssin aika. Meren kohina ja tuulen tuiverrus löivät tahtia kahden rakastavaisen askelille, loivat rytmin elämän tanssille. Oli vain yksi suunta: suunta onneen.

Kasvot kultaisen kiharan alla hymyilivät kuparisten huulten kuiskiessa sanoja tuuleen, sanoja, joita kukaan muu ei kuullut. Petturi ja sankari, eikä mikään heitä voinut erottaa - se oli rakkaus.