Beta: Ärtsoppa
Fandom: Muumit
Pairing: Nipsu/ Ninni
Genre: lievä horror, angst, ficlet
General: K11
Disclaimer: Muumit kuuluvat kirjailija Tove Janssonille enkä saa tästä rahallista korvausta.
Summary: Sen päivän jälkeen Muumilaakso ei enää ollut entisensä.
A/N: Ylitin itseni eikä tämä osallistu mihinkään haasteeseen
Muumit kuuluvat mielestäni ehdottomasti vaikeimpiin fandomeihin kirjoittaa - he ovat iloisia, elämänhaluisia, pinnallisia. Asiat joko ovat tai eivät ole hyvin, jos eivät, asia korjataan. Pitkät masennusjaksot eivät kyllä ole Muumeille canonia! Rakentavaa palautetta otan siis erittäin mielelläni vastaan. Ärtsoppa tykkäsi tästä tälläisenä, mutta minusta tässä on vielä jotain hämärää. Jokisillalla istun, veteen katselen
Puut loivat raskaat varjonsa alas maahan. Vain sieltä täältä pilkisti auringon valoa merkkinä taivaalla loistavasta auringosta. Koko metsä tuntui odottavan jotain – mitä? Sitä ei Nipsu tiennyt. Hän käveli pitkin polkua peloissaan ja säpsähti silloin tällöin luultuaan jonkun liikkuvan varjoissa. Mikään ei kuitenkaan liikkunut, mutta Nipsu oli täysin varma jonkun tarkkailevan häntä. Saattoi olla ollut virhe tulla Noitametsään, mutta Muumipeikko oli sanonut Ninnin tarvitsevan apua.
Siispä Nipsulle ei ollut jäänyt vaihtoehtoja.
Polku mutkitteli ja saapui lopulta joelle. Joki oli uhkaavan musta, sen pinnalla ei näkynyt värettäkään. Paha tahto suorastaan huokui siitä ja Nipsu perääntyi pelokkaana, mutta ei, hän ei lähtisi pakoon – Ninnin tähden.
Nipsu katseli ympärilleen. Oikealla puolella joen yli kulki vaha pieniä jokikiviä. Ne olivat liukkaita, mutta varovasti Nipsu alkoi astella niitä pitkin varoen tarkasti astumasta veteen. Puolessa välissä jokea hän kuitenkin liukastui ja kaatui veteen.
Nipsu päristeli hädissään; hän hukkuisi, tällä kertaa pohja ei olisi lähellä eikä kukaan saapuisi auttamaan. Epätoivoisena hän räpisteli ja taisteli veden hukuttavaa voimaa vastaan.
Tällä kertaa se ei riittänyt. Ninni ei enää koskaan saanut nähdä Nipsun iloisen aurinkoisia kasvoja, sillä joen varjot olivat ottaneet tuon nuoren Muumilaakson asukin omakseen. Nipsu oli menettänyt henkensä auttaakseen ystäväänsä, Ninniä.
~*~*~
Muumipeikko istui yksin sillalla; vain yhden keskustelun takia hänen ystävänsä oli lähtenyt kohtalokkaalle matkalle. Yksi keskustelu oli koitunut yhden hengen kuolemaksi. Vain vesi ymmärsi hänen rintaapolttavaa suruaan. Lähimmäisen takia koetun tuskan roihun saattoi vain joki sammuttaa. Sen päivän jälkeen Muumilaakso ei enää ollut entisensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti